Kylmä sota

Kylmän sodan aikakausi on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa rauha oli muodollinen, juridinen saavutus eikä tosiasiallinen yhteisöllinen tila.

Pohtikaa

Mitä rauha on tarkoittanut eri aikakausina ja eri kulttuureissa?

Rauhankäsitekartta


Teema: rauha-käsite
Kesto: noin 15 min.
Osallistujamäärä: 4 +
Ikäsuositus: sopii kaikille
Tarvikkeet: paperia ja kyniä.

Rauhalla on monta määritelmää

"Rauha ei tarkoita vain ristiriitojen poissaoloa, vaan oikeudenmukaisuuden läsnäoloa."
Martin Luther King, 1963

Rauhan saavuttaminen on vaikeampaa kuin vihollisen voittaminen. Norjalainen rauhantutkija Johan Galtung nimittää negatiiviseksi rauhaksi suhteellisen pysyvää tilaa, josta sota tai väkivalta puuttuvat tai vähenevät. Tässä määritelmässä sota on lähtökohta ja ihmisten välisiin suhteisiin luonnostaan kuuluva ilmiö.

Positiivinen rauha tarkoittaa dynaamista, jatkuvaa prosessia, jossa konfliktitilanteita ratkaistaan väkivallattomasti ja kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla voittajan ja häviäjän, tai syyllisten, etsinnän sijaan. Johan Galtungin mielestä väkivallan muotojen kartoittaminen ja syvällinen ymmärtäminen on tarpeen ennen kuin pysyvän rauhan rakentamisen on mahdollista. Hän on luonut myös käsitteen rakenteellinen väkivalta.

Rauhanajattelun historiaa

Useissa varhaiskulttuureissa sodankäynti keskeytettiin sadonkorjuu- ja kalastuskausina. Rauhanajan julistamiseen liittyi rituaaleja, kuten rauhanpiipun polttaminen, rauhanateriat ja -suudelmat. Verenvuodatus oli kiellettyä, ja sopimuksen noudattamista valvoi koko yhteisö. Hyvin varhain taisteluista luovuttiin myös uskonnollisten paikkojen läheisyydessä, ja turvapaikkaoikeus takasi koskemattomuuden jumalanrauhalle pyhitetyissä temppeleissä.

Idän korkeakulttuureissa rauhan yhteiskunnallinen ja materiaalinen merkitys jäi taka-alalle yksilön sisäisen rauhantilan etsimisen korostuessa jatkuvan sodankäynnin keskellä. Rauha alkoi merkitä henkisen kärsimyksen lakkaamista. Hindulaisuuden, buddhalaisuuden ja Kiinan uskontojen mukaan ihminen saavuttaa rauhan vain oivaltamalla ikuisen maailmanjärjestyksen ja yhtymällä siihen.

Kristinuskon piirissä käsitys rauhasta kehittyi kahteen suuntaan. Poliittinen käsite juontaa juurensa keisari Augustuksen valtakaudella alkaneesta pitkästä rauhankaudesta Pax Romanasta (Rooman rauha). Roomalaisten asein turvattu Pax Romana oli Rooman valtakunnan taloudellista kukoistusaikaa, jossa rauhan oikeudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys korostui. Yksilökeskeisen ja uskonnollis-filosofisen merkityksen syntyyn vaikuttivat stoalaisten mielenrauha-käsite ja uusplatonilainen ajatus ihmisen tavoitteena olevasta yhdentymisestä korkeimpaan ykseyteen. Ensimmäisistä vuosisadoista alkaen kirkoissa on rukoiltu sekä taivaallisen rauhan että maallisen yhteiskunnan puolesta.