Rauhan- ja ihmisoikeuskasvatuksen merkkipaaluja

1948 YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen sisältyi ihmisoikeuskasvatus.

Ihmisoikeuskasvatus

Yksinkertaisimmillaan ihmisoikeuskasvatus on hyvää käytöstä, toisten huomioon ottamista ja heikoimpien auttamista.

Pohtikaa

Selvittäkää yhdessä:

•    Millaisia leikkejä lapset leikkivät eri puolella maailmaa?

Rauhankasvatuksen lähtökohtia

Rauhan-, ihmisoikeus- ja kansainvälisyyskasvatus ovat tavoitteiltaan ja sisällöltään melkein samanlaisia. Perustana ovat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, erityisesti YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus vuodelta 1948.

Rauhankasvatus-käsite oli 1970- ja 80-luvuilla arvolatautunut. 1990-luvulla kansainvälisyyskasvatus-termi yleistyi ja myös rauhankas-vatuksesta tuli käsitteenä neutraalimpi. Rauhankasvatuksen painopiste muuttui 2000-luvulla. Sodan vastustamisen sijaan tavoitteena on yksilön kriittisen ajattelun ja vastuuntunnon herättäminen.

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille

Ihmisoikeuskasvatus lisää tietoa jokaiselle kuuluvista oikeuksista ja edistää ihmisarvon kunnioittamista, oikeudenmukaisuutta ja syrjinnän poistamista. Tavoitteena on kehittää moraalista ja sosiaalista vastuuta sekä kasvattaa yhteiskunta- ja kulttuurirajat ylittävään ymmärrykseen. Ihmisoikeuskasvatus ei tarkoita vain luentoa asetuksista ja sopimuksista tai teemapäivän työpajaa vähemmistöistä. Ihmisoikeuskasvatuksella vaikutetaan asenteisiin ja sitä kautta käyttäytymiseen.

YK kehotti vuonna 1994 kaikkia jäsenmaitaan laatimaan kansallisen toimintaohjelman ihmisoikeuskasvatuksen edistämiseksi. Tavoitteena oli tuoda ihmisoikeuskasvatus jokaisen ulottuville sekä korostaa sen asemaa erityisesti perusopetuksessa. Velvoitteiden täytäntöönpanoa ei otettu kovinkaan vakavasti. Myös Suomi epäonnistui kansallisen toimintaohjelman laatimisessa.

Ihmisoikeuskasvatus koulussa

Ihmisoikeuskasvatus liittyy moniin aiheisiin. Siihen kuuluvat yhteiskunnalliset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset kysymykset sekä ympäristölliset, terveydelliset ja yhteisölliset näkökulmat. Vaikeilta ja monimutkaisilta kuulostavia teemoja on mahdollista käsitellä monin tavoin. Usein riittää jo näkökulman muutos.

Perinteisesti ihmisoikeuskysymyksiä on käsitelty historiassa, uskonnossa ja yhteiskuntaopissa. Aiheeseen voi tutustua myös liikunnassa, äidinkielessä, kotitaloudessa, käsitöissä ja kuvaamataidossa. Käytetyt oheismateriaalit, tilastot ja taulukot voi valita niin, että ne toimivat ajatuksia herättävinä. Esimerkiksi matematiikan opiskelun yhteydessä voi pohtia lukutaidottomuus-tilastojen taustalla vaikuttavia tekijöitä.
Asenteenmuutos toteutuu varmemmin, kun oppilas saa kokemuksen toisen asemaan asettumisesta, erilaisuudesta ja epätasa-arvosta.

Esi- ja alkeisopetuksessa on keskeistä opettaa oikean ja väärän ero. Ihmisoikeuskasvatus tähtää erilaisuuden kunnioittamiseen, toisten hyväksymiseen ja itsetunnon vahvistamiseen. Myös omien valintojen seurausten pohtiminen on hyvä aloittaa ensimmäisiltä luokilta lähtien. Oppiminen tapahtuu satujen ja tarinoiden avulla.

Yläkouluikäisten kanssa voidaan käsitellä laajemmin oikeuksien ja velvollisuuksien suhdetta, arvoja ja asenteita sekä tutustua ihmisoikeussopimuksiin. Tavoitteena on ymmärtää, mistä ihmisoikeuksissa on kyse, tuntea niiden kehitys ja historia sekä ymmärtää järjestelmän luonne yleisellä tasolla. Menetelmistä roolipelit ja leikit havainnollistavat aihetta, myös keskustelu ja väittely ovat käyttökelpoisia.
Lukioikäisten ja aikuisopiskelijoiden kanssa tarkastelun kohteeksi voi ottaa ihmisoikeuksien juridiset velvoitteet, kansainvälisen, alueellisen ja kansallisen säätely- ja valvontajärjestelmän. Tutustua voi myös Suomea velvoittaviin sopimuksiin ja niiden toteutumiseen. Lisäksi voidaan pohtia ihmisoikeuksien ja politiikan suhdetta, taustalla vaikuttavia tekijöitä ja kehitystä ohjailevia tavoitteita.